Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta. Jatkoin tänään tytön pöytäkaluston maalaamista. Kävin tsekkaamassa, mikä naapurin vanhusten digiboksia vaivaa. Laitoin ruokaa kahteen otteeseen. Piipahdin kaupassa. Kuuntelin välillä sveitsiläistä musiikkiradiota jne.
Vaimo lähti aamuvarhain sairaalaan hedelmättömyystutkimukseen. Reilun tunnin kuluttua hän soitti ja kertoi ilahtuneensa lääkärin suhtautumisesta tähän tilanteeseen. Lääkäri oli sanonut, että jos perheessä on depressiota, toinen lapsi voisi tuoda siihen piristystä. Ultrasta oli selvinnyt kaikenlaista, jota en yritä selittää, kun en täysin muista. Mutta johonkin pikku leikkaukseen emäntä sai lähetteen.
Nainen palasi kotiin helpottuneena ja sanoi kokeneensa sairaalakäynnin hyvin myönteisesti. Hän oli saanut ilmeisesti hyväksyvää ymmärrystä. Oikeastaan hän oli pelännyt saavansa sapiskaa mennessään yksin paikalle. Kutsussa oli mainittu, että miehen pitäisi olla mukana. Pelko osoittautui turhaksi.
Muutenkin vaimo on käyttäytynyt ystävällisemmin minua kohtaan, mikä on tuntunut hyvältä. Itse en ole jaksanut enää murehtia, vaikka lääkärin jutut kyllä pistivät taas miettimään päätöstäni uudelleen. Keskustelukaan ei ollut tänään enää niin kiivassanaista. Taidetaan selvitä tästä kriisistä.
keskiviikko, 14. maaliskuu 2007
Kommentit