Tulin juuri saunasta ja olen vielä kuumissani pyyheliina kaulalla. Pää on taas pakahtua tunnepitoisista ajatuksista. Monena iltana olen onnistunut välttämään näitä mietteitä, mutta tänään ne vyöryvät ylitse. Mitään järkyttävän uutta materiaalia tuskin tästä kehkeytyy, mutta yritän kuitenkin purkaa vyyhtiä jollain tavalla.

Liipaisevana tekijänä oli sellainen mitätön seikka, että vaimo oli sammuttanut asunnosta kaikki valot sillä aikaa, kun olin saunomassa ja mennyt tyttöä nukuttamaan. Minussa huoneiden pimentäminen herätti voimakkaita antipatioita vaimoa kohtaan. Koin sen yhtenä merkkinä kunnioituksen puutteesta. Ehkä se on kuitenkin merkki jostain perustavaa laatua olevasta ongelmasta meidän parisuhteessa.

Kuulin lapsen jokeltavan jotain sängyssä. En pidä siitä tavasta, jolla vaimo nukuttaa lasta. Hän jutustelee usein pitkään makuuhuoneessa ja yrittää rauhoittaa lapsen puhumalla. Itse taas luen lapselle satukirjaa viitisen minuuttia ja olen sen jälkeen melko hiljaa enkä reagoi lapsen ääntelyyn. Onneksi tyttö on huomannut tyylien eron, eikä vaadi minulta samanlaista reagoimista. Eilen illalla ihan hämmästyin, kun lapsi meni oma-aloitteisesti peiton alle ja oli hiljaa kunnes nukahti.

Mutta varsinainen ongelma jota olen tänään pähkäillyt liittyy asioista neuvotteluun ja sopimiseen. Vaimo puhui taas pitkään omasta ideastaan, että pihalle pitäisi hankkia leikkimökki. Hän surffasi netissä ja kirjoitti ylös sopivia vaihtoehtoja. Koko ajan hän yritti viestittää minulle asiasta, vaikka en olisi jaksanut käsitellä sitä.