Kriisi jatkuu. Kävin tänään juttelemassa terapeutin kanssa. Vaimo kävi myös omansa luona. On tätä asiaa nyt puitu useamman ihmisen kanssa. Ei ainakaan jää siitä kiinni. Ja kaiken lisäksi täällä netissä.

On vaikea erottaa omia ajatuksiaan terapeutin ajatuksista. Mutta olin ymmärtävinäni, että mulla ja vaimolla on mennyt munat ja kanat sekaisin. Eli yritetään paikata parisuhteen ongelmia lapsilla. Ilmeisesti juuri se on minua ahdistanut, kun olen kokenut toistuvasti, etten pysy tasapainossa tässä perhe-elämässä. Saan liian usein olla vastentahtoisesta mukana niissä hankkeissa, joita vaimo on käynnistänyt. Viime kesän kolmen kuukauden mökkiloma muuttui lähes painajaiseksi, kun vaimo aloitti uusia projekteja toinen toisensa perään. Painajaiseksi uhkaa muuttua koko perhe-elämä, jos sama kuvio toistuu.

Vaimon terapeutti oli kuulemma asettunut selvästi hänen puolelleen ja ihmetellyt minun käyttäytymistäni.

Nainen on vähintään yhtä käärmeissään tänään kuin eilenkin. Hän ei voi ymmärtää, miksi tilanne on se mikä on. Kävimme pariin otteeseen tiukkaa keskustelua. Ehkä siitä oli jotain hyötyäkin.

Olen kyllä muuten aiempaa rauhallisempi ja nukun paremmin. Minun on helpompi kestää tämä tilanne kuin sitä edeltävä. En ole niin hermostunut ja huonotuulinen, vaikka ei minua kyllä hymyilytäkään. Vakavalta tuntuu.