Jotain on mennyt rikki tämän viikon aikana. Parisuhde on kylmennyt. Tuntuu, ettei vaimon kanssa ole kunnon yhteyttä. Asioista puhutaan ja tehdään normaaleja juttuja. Mutta kaikki on ikäänkuin tyhjän päällä. Kirjastossa törmäsin melkein erääseen naiseen, jota haastattelin pari kuukautta sitten yhtä lehtijuttua varten.Tuli kumma pälkähdys päähän, että jos saisin hänestä uuden naisen. Työnsin ajatuksen äkkiä sivuun, enkä ollut huomaavinani koko ihmistä.

Kävin tänään psykiatrin vastaanotolla, sillä lääkereseptit piti uusia. Hän kyseli kaikenlaista. Arvioi depression olevan hiukan väistymässä, mutta kehoitti edelleen syömään mirtazapiinia. Puhuttiin erityisesti minun huonosta nukkumisestani. Se on kuulemma selkeä oire siitä, että masennus vielä vaivaa minua. Uskottava se on, vaikka toivoisinkin muuta. Samoin keskusteltiin perhetilanteesta. Kerroin myös toisen lapsen kriisistä. Lääkäri oli sitä mieltä, että se lisäisi kuormistusta ja aiheuttaisi luultavasti ongelmieni pahenemista.