Eilisen antoisan kyläilyreissun jälkeen iski taas tämä tyhjyyden tunne, jolloin mikään ei tunnu merkitykselliseltä. Lisäksi sain myös selkäni kipeäksi. Epäilen auton istuimen aiheuttavan kipeytymisen, sillä se ei anna ristiselälle riittävää tukea. 300 kilometrin matkalla se sitten alkaa tuntua. Kaivoin jo esille sopivan pienen tyynyn selän taakse laitettavaksi.

Yritin tänään selvittää itselleni, mitä on olla vuokratyösuhteessa. Siitä tuntuu olevan kovin monenlaisia kokemuksia, hiukan alasta riippuen. Ravintola-alaa rasittaa lyhyet pätkätyöt ilman varoitusaikaa. Mutta toimistopuolen ihmiset vaikuttavat tyytyväisemmiltä.

Kävin tänään kuntosalilla voimistelemassa selkääni ja siinä taljoja kiskoessani mietin, että en minäkään mikä eilisen teeren poika enää ole. Elämänkokemusta löytyy yli neljältä vuosikymmeneltä ja kaikenlaista työtä ja tointa on tähän asti riittänyt. Onhan se outoa, että minua ei enää tarvittaisi mihinkään. Minun pitäisi vaan päästä ylös tästä alennustilasta.

Nyt on olo suoraan sanoen aika surkea. En saanut tänään tehdyksi mitään mainittavaa. Vaimo pesi ikkunoita. Ja innostui roikuttamaan tyttöä käsistä, jolloin lapsen toinen käsi venähti tai meni sijoiltaan. Ainakin hän valitti kovasti kättään. Mutta nyt makuuhuoneesta kuuluu jo iloisempaa ääntä. Toivottavasti käsi paranee pikaisesti.