Helle pukkaa hien pintaan, kun tekee jotain hiukankin fyysistä hommaa, puhumattakaan rakennustöistä. Vaimo osti nimittäin leikkimökkipaketin, jonka lupasin pistää kasaan. En olisi siitä selvinnyt ilman apua, joten pyysin isäni hanslankariksi. Hän tulikin mielellään. Se vähensi selvästi minun hermoiluani mökin suhteen.

Nyt se on jokatapauksessa uljaasti pystyssä takapihalla. Vetäisin tänä iltana laudat pohjusteella. Kuuman ilmanalan vuoksi tuskaannuin homman aloitusvaiheessa, mutta sain kuitenkin vietyä sen kunnialla läpi. Toinen murheenkryyni ön mökin ovielementti, joka näytti niin karsealta, että vaimo halusi sen vaihdettavan toiseen. Ei siinä mitään, mutta kun paketin myyjä osoittautui aika vaikeaksi tapaukseksi. No hän suostui lopulta vaihtamaan oven toiseen. Mutta vaimo vaati vielä hyvitystä kaikesta muusta ylimääräisestä vaivasta, jota rakentamisvaiheessa tuli vastaan. Soitin valmistavan yrityksen johtajalle ja pyysin kompensaatiota havaituista puutteista. Hänen mielestään huomautukseni olivat täysin tarpeettomia. No huomenna toimitus pitäisi saada loppuun käsitellyksi ja uusi ovi tulla tilalle.

Nämä rakennusprojektit saavat minut voimaan huonosti. Jotenkin en pysty asennoitumaan niihin rennosti, vaan saan kovia suorituspaineita. Ikäänkuin minun vaan täytyy rakentaa, vaikken siitä erityisemmin pidä.