Puolukoita olisi tarjolla metsissä, ainakin paikotellen, kun vain jaksaisi poimia. Kävin jo hakemassa viiden litran ämpärillisen, mutta sitten reväytin reisilihakseni työpaikan olympialaisissa juostessani niin pahasti, että käveleminenkin tuntuu kivuliaalta. Toivottavasti vaiva paranee muutamassa päivässä.

Kirjoittelen nykyään ehkä turhan harvoin tähän blogiini, lukijat varmasti turhautuvat. Kyllä sitä kertomista ehkä riittäisi, mutta oikean hetken löytäminen on nykyään vaikeampaan, koska olen päivät töissä ja illat vietän kotiväen kanssa. Jotenkin tuntuu siltä, että on hyvä panostaa perheeseen loput hereilläolotunnit. Ja hankittuani uuden digitelkkarin, olen jämähtänyt olohuoneen soffalle aiempaa useammin.

Työelämä on alkanut maistua yllättävän hyvältä, kun naisvaltaisen hoiva-alan aiheuttama kulttuurishokki alkaa hellittää. Sormi menee suuhun tietokoneiden ongelmia ratkoessa, mutta onneksi puhelimen päässä on hyvä neuvoja, atkapufirman kaveri, joka tuntee talon vehkeet aika hyvin. Työaika supistui kuuteen ja puoleen tuntiin, koska viikonloppupäivystyksistä tulee niin paljon lyhennyksiä. Välillä tuntuu, ettei kerkiä tehdä kaikkea, mutta uskon sen tasaantuvan, koska talo ei ole järin suuri.

Masennus oireilee nyt lähinnä ahdistuskohtauksina, jotka voivat olla aika tuskallisia. Niiden hallitseminen on aika vaikeaa. Epäilen, että illalla ottamani Oxamin-tabletti aiheuttaa päiväsaikaan jotain vieroitusoireita, kun lääkkeen vaikutus alkaa vähetä. Kohtaukset ovat voimakkaimpia juuri ennen lääkkeen ottamista. Sivuoireista huolimatta minun on pakko käyttää sekä ahdistus- että masennuslääkettä, jotta saisin nukuttua. Silti en saa helposti enää unta aamuyöstä, jos satun heräämään. Minun on käytettävä sen vuoksi korvatulppia, ettei vaimon ja lapsen äänet herättäisi minua. Tyttö saattaa joskus päästää pienet itkut kesken unien ja vaimo niiskuttaa huonopölyallergiaansa.

Mutta kaiken kaikkiaan voin paremmin kuin moneen vuoteen. Itsekunnioitukseni ja -luottamukseni on noussut selvästi. Koen ajoittain aitoa levollisuutta, mikä on ollut kateissa pitkään. Erikoisesti nautin seurakunnan järjestämästä miesten syyshuollosta pari viikkoa sitten. Tuntui hyvältä irrottautua arjen ympyröistä ja perheestä reiluksi vuorokaudeksi. Ohjelma oli rakentavan hengellistä ja psykologista. Mutta pinnistellä tai ponnistella ei tarvinnut. Ruokakin oli hyvää ja pulahdin saunasta mereen pari kertaa. Tunsin selvästi, kuinka henkiset akkuni lataantuivat ko. viikonlopun aikana.