Tänään oli sitten minun vuoroni viedä tyttöä päivähoitoon. Asia vaivasi minua sen verran, että soitin perhepäivähoitajalle ja kysyin, mitä oikein pitäisi tehdä. Hän kehoitti minua tuomaan lapsi leikkikentälle, sillä se olisi helpompaa.

Niin sitten vein tytön puistoon ja ohjasin hänet keinumaan hoitotädin kanssa. Lapsi vaikutti hieman aralta ja hämmentyneeltä, mutta jäi kuitenkin sinne ilman itkua, vaikka vakavalta näyttikin. Sitten tulin kotiin kaupan kautta ja laitoin itselleni lounasta. Siinä samassa vaimo tuli ja ihmetteli, miksen ollut hakenut lasta jo pois.

Vaimo kiirehti hakemaan lasta ja kertoi, että olikin ihan hyvä reissu, sillä hän oli sitten syöttänyt tytön. Sitä ennen minä jo hermostuin naisen marmatukseen. Tuli mieleen kaikenlaista masentavaa.

Viideltä menin taloyhtiön kokoukseen, jona aikana emäntä oli taas helisemässä lasten kanssa. Minua suututti, ettei hän selvinnyt kahta tuntia yksin lasten kanssa.

Myöhemmin illalla sitten tilanne tasaantui, kun oli saatu kumpikin lapsi nukkumaan. Lupasin taas ottaa vauvan ensimmäisen syöttö vuoron puolen yön maissa. Pitääkin mennä tästä pehkuihin, että ehdin edes torkahtaa ennen sitä.