Kiitos edellisen kirjoituksen kommenteista, vaikka olin hyvin synkällä mielellä naputellut tuon tuotoksen. Jos alan purkaa sisintä pahoinvointiani, alkaa teksti olla epätoivoista. Ja kyllä työttömyyden kohtaaminen tekee taas kipeää, sillä ehdin jo tottua tähän parempaan asiantilaan ja voinkin paremmin. Nyt pelkään, että masennun taas enemmän enkä pääse ulos pinteestä.

Arki pyörii kiitettävästi, jos pidän lujasti kiinni rutiinista eli nousen aamulla seitsemän jälkeen keittämään puuron ja laittamaan tytön pukeisiin. Välillä tämä säännöllinen vuorokausirytmi tuntuu orjuuttavalta.