Poika kastettiin viime sunnuntaina isovanhempien ja kummien läsnäollessa. Eit viitsitty pitää kekkereitä koko suvulle niinkuin tyttöä kastettaessa tehtiin. Jotenkin olin kuitenkin jäykkänä enkä pystynyt nauttimaan tilanteesta. Mutta muuten tilaisuus meni aika mukavasti.

Sopeutuminen työttömyyteen on sitten alkanut. Toimettomana ei tarvitse olla, siitä pitävät vaimo ja lapset huolen. Nytkin poika ei anna rauhaa, vaan vaatii sylissäpitoa, kun muut ovat kaupassa. Täytyy lopettaa kirjoittaminen tällä erää tähän. Palaan asiaan...