Kävin jälleen psykiatrin vastaanotolla ja pitkällisen keskustelun jälkeen olin helpottunut. Nallekarhumainen lääkäri osaa kuunnella puhettani ja ottaa ongelmani vakavasti. Hän antoi hyviä neuvoja, että pitää ottaa tosiaan "lomaa" kotoa muutaman kerran viikossa. Pidempiaikaista hermojen lepuutuslomaa hän ei suositellut.

Lääkkeistä puhuttaessa tohtori mainitsi sitten, että tällaisessa murrosiässä alkaneessa "yleisessä ahdistuneisuushäiriössä" ei nykyisistä masennuslääkkeistä tahdo olla riittävää apua. Siinäpä se. En ole kokenut minkään kokeilemani masennuslääkkeen auttavan mielialaongelmiini juuri mitään. Tätä diagnoosin vahvistusta olen kaivannutkin. Ahdistuneisuus on vähitellen syönyt voimani ja johtanut tähän voimattomuuteen ja pahoinvointiin.

Niinpä jatkan nyt Risolid- ja Peratsin pillereiden syömistä iltaisin, niin saan ainakin nukuttua. Enkä ole päivisin enää niin ahdistunut.

Päässä tahtoo edelleen velloa epätoivoisia ajatuksia, kun perhe-elämä vaatii kaikenlaista jaksamista. En oikein ymmärrä, miten tässä pitäisi näihin negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin suhtautua. Kaikki tuntuu välillä olevan "päin persettä". Mutta jotenkin tässä mennään vaan päivästä toiseen.

No mutta poika-vauva hymyilee usein tyytyväisesti ja onnellisesti, mikä tuo iloa myös minulle. Paistaa se aurinko risukasaankin.