Vappu tuli ja meni niin lämpöisenä, että koivutkin innostuivat työntämään lehtiään esiin. Vaimo teki hyvää simaa, mikä olikin väkevin nautintoaine tässä huushollissa. Pienten lasten kanssa juhlapäivät eivät suuresti poikkea arjesta, mitä nyt vähän ilmapalloja puhalleltiin. No sikäli kyllä, ettei tyttöä viety hoitoon.

Suivaannuin tokkuraisiin ja huonotuulisiin aamuihin siinä määrin, että olen kahtena iltana jättänyt kaikki lääkkeet ottamatta. Teen sen ihan kokeilumielessä, että tietäisin missä mennään. Seurauksena on ollut lähinnä huonot yöunet ja siitä seuraava väsymys.

Aloin olla vaimollekin taas niin vihainen ja tyly, että jotain oli keksittävä. Ehkä nyt on hiukan normaalimpi mieliala, väsynyt mutta ei niin hermostunut, paitsi kolmivuotiaan temput saavat mieleni kuohahtamaan entistä kiivaammin.

Sain työkkäristä vinkin mahdollisesta työpaikasta, johon menen tutustumaan ensi viikolla. Työttömyyden ja kotona kykkimisen aiheuttama turhautuneisuus on käsin kosketeltavaa. Ja taloudelliset ongelmat alkavat vaivata. Pahinta on kuitenkin sosiaalinen eristyneisyys. Perhettä on vaikea saada lähtemään mihinkään. Tarkoitus oli, että lähdettäisiin käymään jossain tänä viikonloppuna, mutta sekin taitaa vesittyä, kun vaimo pelkää, että vauva käy hankalaksi.