Hermostuin juuri äsken niin pahasti meidän kolmivuotiaan "kiusanteosta", että lukittauduin tähän toiseen makuuhuoneeseen kirjoittelemaan.

Nukun edelleen yhtä huonosti ja se tekee minut ajoittain hyvin ahdistuneeksi ja toisin ajoin hermostuneeksi. Jos tyttö huomaa, että olen hermostunut, hän alkaa tahallaan ärsyttää minua huutamisella ja muulla meuhkaamisella, varsinkin näin iltapuolella. Se on varmaan osittain lapsen väsymistä, mutta myös minun avuttomuuttani.

Aamuöisin olen myöskin kokenut oloni tosi levottomaksi ja huolten painamaksi. Tänä aamuna heräsin taas huonovointisena ja valitin siitä vaimollekin. Työttömyys mietityttää minua ja perheen toimeentulo huolestuttaa.

Menin tänä aamuna pitkästä aikaa kirkkoon jumalanpalvelukseen, jotta saisin kerättyä voimia. Kirkon penkissäkin minua heikotti niin, etten pystynyt veisaamaan virsiä. Mutta loppua kohti voimistuin. Evankeliumin sanomassa on sittenkin jotain lohduttavaa. Uskoni taisi vahvistua.

No nyt lapsi kuullostaa jo rauhoittuneelta ja itsekin rauhoituin, joten taidan lähteä tästä tiskaamaan.

Kiitos muuten hyvistä kommenteista.