Tuli muutaman päivän luova tauko tähän kirjoitteluun. Mutta nyt tuli sopiva hetki istua alas ja purkaa kokemuksia, kun perhe lähti ulos saunalenkille.

Menin eilen puolenpäivän jälkeen isän luo ja saavuttuani perille pakattiin samantien eväsreppu hiihtoretkeä varten. Suuntana oli parin kilometrin päässä sijaitseva suuri suo, tuttu paikka lapsuudesta, mutta en muista käyneeni siellä sen jälkeen. Sukset luistivat liukkaasti, oli hyvä menemisen meininki. Aurinko paistoi häikäisevän kirkkaasti valkoisilla hangilla, jotka kantoivat hyvin. Laaja suo avasi taivaan. Sivakoitiin pari kilometriä suon toiselle puolelle, josta etsittiin sopiva nuotiopaikka. Isä kantoi repussaan polttopuut. Isän vaimo tuli naapurin emännän kanssa vastaan. Isä sytytti nuotion ja me muut katkottiin vähän puunoksia takapuolen alle. Siinä sitten grillattiin ja kahviteltiin nelistään leppoisissa tunnelmissa.

Illalla saunan jälkeen istuskeltiin isän kanssa kahdestaan ja juteltiin enimmäkseen minun tilanteestani ihan vakavasti. Kerroin hänelle avoimesti kaikesta viime viikkojen tapahtumista, lääkärikäynneistäni, psykologista ja terapeutin hakemisesta. Isä teki hyviä kysymyksiä ja yritti auttaa selvittämään, mistä tämä minun masennukseni voisi johtua. Käytiin läpi joitakin juttuja lapsuudestakin. Isä mielellään pohtii elämän ongelmia psykologiselta näkökulmalta. Hän kertoi itse kärsineensä masennuksesta ajoittain koko elämänsä aikana. Hän kiinnitti huomiota siihen, että meidän ongelmamme ovat ilmenneet juuri ihmissuhteissa. Olemme kumpikin jollain tavallaan pettyneet toisiin ihmisiin ja kärsineet huonosta omanarvon tunnosta. Hänen mielestään ihmisiltä ei voi odottaakaan yleensä paljon ymmärrystä, mistä voisin olla hiukan eri mieltä. Kai joltain läheisiltä sentään voi odottaa saavansa tukea vaikeinakin hetkinä. Mutta se on selvä, että jos minulla olisi vahva omanarvon tunto, en kärsisi niin paljon huonommuuden ja häpeän tunteista. Keskustelu kulki tällaisia hyvin analyyttisiä ratoja. Meillä on isän kanssa tosi samanlainen verbaali ajattelutapa ja voimme nauttia siitä asioiden teoreettisesta käsittelystä. Kaiken kaikkiaan uskalsin tällä kertaa puhua aika aidosti niistä kokemuksista, joita minulla on ollut viimeisen viiden vuoden aikana. Juteltiin varmaan neljä tuntia.

Jäin yöksi ja palasin kotiin vasta tänään. Kävin matkalla heittämässä vielä hiihtolenkin harjulla, jossa oli hienot ladut. Virkistyneenä huruttelin kotiin. Vuorokauden irtiotto oli tehnyt tehtävänsä. Vaimo ja tyttökin näyttivät taas hyväntuulisilta.