Tämä päivä meni lähes pelkästään kotioloissa. Illalla sentään pyysin lähellä asuvaa kohtalotoveria pienelle happihyppelylle. Tuli siinä samassa purettua jotain tämän hetken tunnoistakin. Kun on yhteisiä ongelmia, kuten työttömyys, on helpompi puhua luottamuksellisesti muutenkin. Kuuntelin myös sujuvasti, sillä ei kaverillakaan ollut vaikeuksia puhumisen suhteen. Pitäisi vaan ottaa enemmän yhteyttä ihmisiin. Huomaan, että se helpottaa ahdistustani, joka tahtoo pukata päälle tällaisina kotipäivinä. Eilen kävin hakemassa uuden mikroaaltouunin kodinkoneliikkeestä, jossa yhtenä myyjänä on tuttu kaveri ja juteltiin myöskin perhe ym. asioita kaupan tekemisen ohessa. Virkistyin siitäkin. Masennukselle ominaista on juuri ihmissuhteiden köyhtyminen ja itseensä käpertyminen. Ystävät tuntuvat unohtavan juuri silloin, kun heitä kipeimmin tarvitsisi.
Kahtena viime yönä olen nukkunut huonosti, pitkästä aikaa. En tiedä, mistä mahtaa johtua. Aiheuttikohan sairaslomalle jääminen jonkinlaisen stressin. Ainakin rupesin miettimään omia asioitani enemmän kuin viime aikoina. Yritän kuvitella tulevaisuutta uudella tavalla. Pyrin rakentamaan uuden lähtökohdan ja perustan työhön ja siihen liittyviin asioihin. Vielä en tiedä, miten. Työstin kyllä eilen aamuna terapeutin elämänarvo-tehtäviä monta tuntia. Heräsin tuolloin neljältä, enkä saanut enää unta. Mutta se aamu oli luova hetki ja sain uusia ajatuksia.