Tämä alkaa tuntua jo painajaiselta, sillä en saa taaskaan nukuttua. Uusi lääke tuntuu tekevän tilanteen vaan pahemmaksi. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kuinka kauan jaksan käydä töissä, jos tilanne jatkuu tällaisena.

Toiset ihmiset alkavat tuntua vihamielisiltä. Pelkään työpaikan ihmisten reaktiota, jos he saavat tietää, että kärsin tällaisista ongelmista. Alkavatko hekin peukaloida minun elämääni. Tuntuu, että kukaan ei halua ymmärtää. Kaikki vain haluavat lausua tuomionsa ja paeta paikalta.

Onko tässä maailmassa jäljellä vielä inhimillisyyttä ja lämpöä? Onko kaikilla vain mielessä seuraava etelänmatka, jossa voi rentoutua turhuuden toreilla ja paeta todellisuutta päihteisiin?

Työsopimustani ei uusita ennen rahiksen avustuspäätöksiä, mikä tarkoittaa ennen joulua. Alkaa jo hermostuttaa, tuleeko jatkoa sitten ollenkaan, jos päätös ei ole toivotun lainen. Toisaalta puhe on ollut jo siitä, mitä ensi vuonna pitäisi tehdä.

Toivon, että jos nämä kirjoitukseni ärsyttävät, miettisitte kuitenkin hiukan, mitä toivoisitte saavanne lukea omassa blogissanne. Poistin juuri kommentin, joka kehoitti minua tappamaan itseni. Tosi ikävää lukea jotain sellaista.