Viikko alkoi hallitusti. Aamupäiväksi oli vähän liikaa ennakoitua ohjelmaa, joten päätin perua terapeuttiajan. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä työt sujuivat melkein leikiten. Tein aamupäivällä puolen tunnin haastattelun ja kirjoitin jutun vielä valmiiksi. Kaksi muuta juttua viimeistelin siinä välissä. Eli kokonaista kolme artikkelia väsäsin tämän viikon lehteen. Tunsin todella suurta tyytyväisyyttä saavutuksestani. Alun vaikeudet taisivat olla vaan "synnytystuskia", kun piti tarttua uuteen haasteeseen. Nyt tuntuu kumman hyvältä. Tämä homma taitaa sopia mulle.

Kotona tuli sitten kuitti olo ja päässä humisi. Stressaannuin vissiin kuitenkin sen verran paljon. Vaimo alkoi illalla purkaa ajatuksiaan toisen lapsen hankkimisesta, mikä on taas kovasti tapetilla. Keskustelimme asiasta myös perheneuvojan kanssa. Olen antanut hiukan periksi asiassa, ettei vaimo tulisi katkeraksi. Mutta olen silti hyvin epävarma omasta jaksamisestani siinä tilanteessa, että meillä olisi taas vauva valvottamassa yms. Puhuimme pitkään asiasta, emmekä päässet kuitenkaan puusta pitkälle. Meillä on edelleen ristiriitaisia odotuksia tulevaisuudelta.