Kaikenlaista sitä tulee mietittyä näinä päivinä. Pää on pakahtua siinä kaikessa, mitä mieleen juolahtaa. Mikä kumma oikein generoi ihmisen päähän kaikki ne ajatukset, jotka sitten synnyttävät tuntemuksia ja jopa fyysisiä reaktioita? Ihmisen osa on ihmeellinen. Eläimillä täytyy olla helpompaa, mutta tylsempää.

Kävin tänään pitkästä aikaa hengellisessä tilaisuudessa, jossa laulettiin muutama virsi tai muu hengellinen laulu. Kun istuin kirkon penkkiin, tunsin olevani niin rikki kuin vain voi rikki olla. Ajatukset olivat jotenkin ihan sekaisin. Juontajan puhe tuntui turhalta höpinältä. Musiikki alkoi sentään rauhoittaa ja pystyin kokoamaan ajatukseni ja seurasin mielenkiinnolla illan pääesiintyjää, joka oli psykoterapeutti ammatiltaan. Hän käsitteli mielipideriippuvuutta ja kuinka se vaikuttaa elämässä. Ensin alkuun pieneltä ja sievältä tuntunut aihe olikin sittenkin tosi iso ja ruma asia. En yritä referoida koko stooria, mutta kiteyttäisin sen ehkä niin, että  jokainen meistä on enemmän tai vähemmän riippuvainen toisten ihmisten mielipiteistä. Pahinta siinä on kaiketi se, ettei tiedä olevansa joidenkin menneisyyden hahmojensa vanki.