Talo hiljeni, kun puheliaat anoppi ja vaimon veli häipyivät, anoppi mökille ja veli kotiinsa Turkuun. Jäljelle jäi vain meidän perhe ja dementoitunut appiukko. Näin mennään huomiseen päivään, jolloin anoppi palaa taas huushollaamaan.

Vaimon kanssa selviteltiin tähän astisia "loma"-päiviä. Vaimo valitti, että oli tuntunut rankemmalta kuin kotona ja , että minä olin jättäytynyt lapsenhoitovastuusta heti tänne tultuamme. Minulla on joka kerta sopeutumisvaikeuksia, kun tullaan tänne anopin passattavaksi. Hän on yliavulias ja nappaa lapsen vaikka sylistä. En osaa sanoa "ei" sellaisessa tilanteessa. Joudun jotenkin kummalliseen tilanteeseen. Minun pitäisi ikäänkuin kieltää anoppia auttamasta. Vaimoa ärsyttää äitinsä käyttäytyminen, mutta ei kai se minun vikani ole. Minkä minä sille voin, että anoppi on niin levoton, ettei voi edes kahvia juoda rauhassa vaan touhuaa siinä välissä kaikenlaista.

Tässä talossa on mulle vieras toimintakulttuuri. Tekemiseen ruvetaan yht´äkkiä harkitsematta asiaa. Usein sitten  ajaudutaan ongelmiin, kun kaikkea ei keritäkään tehdä. Silti vaatimustaso on korkea. Eettiset normit ovat tärkeitä. Alkoholia ei nautita lainkaan. Kiroilu on kiellettyä.