Aurinko paistaa tänään kumman viileästi alkuviikkoon verrattuna. Viidentoista asteen pudotus yhdessä yössä tuntuu aika rajulta. Matkustin eilen illalla hikisen kuumassa junassa kotiin, sillä auto jäi perheelle keski-Suomeen. Sateen saattelemana kävelin kotipihaan.
Viikko meni suht luontevasti. Ensin kävin mökillä laittamassa vesipumpun toimintaan, rakensin aidan, hain betonisen kaivonrenkaan ja kannen, nikkaroin lämpösuojan uudelle vesipadalle ja tein muuta pientä hommaa. Vaimo jäi hoitamaan dementoitunutta isäänsä, joka piti sittenkin hakea kotiin vanhainkodista. Vaimon veli oli  myöskin auttelemassa. Appiukko käyttäytyy nykyään tosi vaikeasti. Tekee jääräpäisesti tiettyjä pakkotoimintojaan eikä suostu syömään eikä juomaan kunnolla. Kiukuttelee kuin pikkulapsi, jollei saa tahtoaan läpi. Olin tämän viikon alun vaimon apuna, ennenkuin anoppi tuli maailmanmatkoiltaan.

Nyt olen siis yksin kotona viikon verran, ennenkuin palaan juhannukseksi perheen pariin mökille, jos suunnitelmat toteutuvat. Aloitus oli räväkkä, sillä heti aamulla hyppäsi pyörän satulaan ja poljin 12 km terapiaan. Sain purkaa tuoreeltaan viikon reissussa mieltä vaivanneita ajatuksia. Juttelin mielivaltataistelusta, jota vaimon kanssa käyn aika usein. Sain siihen terapeutilta lääkkeeksi lainaan kirjan; Marshall B. Rosenberg - "nonviolent communication" suom. Myötäelämisen taito. Siinä kerrotaan väkivallattomasta vuorovaikutuksesta eli kuinka ilmaista itseään ilman, että pyrkii alistamaan, arvostelemaan tai manipuloimaan toista ihmistä. Siinä minulla on vielä paljon oppimista.

Tuntuu hyvältä olla yksin ja kuunnella omia ajatuksiaan. Naapureitten kanssa on tullut juteltua ja veljen, joka pyysi minua tyttärensä 6v-synttäreille. Katselin vähän aikaa tv:stä jalkapalloa, kunnes huomasin, että aloin voida pahoin. En tiedä, turhauttiko tv:n katselu niin voimakkaasti, vai mistä tuo olo tuli. Olen ollut ennenkin havaitsevinani, että tv-ohjelmat aiheuttaisivat masennusoireita.

Lopetan tällä kertaa tähän ja menen saunaan.