Kovin pitkä tovi vierähti edellisestä jutustani täällä blogissa. Kävin ensin vastaamassa viimeisen kirjoitukseni saamia kommentteja. Huomaan, että mitä rohkeammin uskallan paljastaa ajatuksiani, sitä "parempia" kommentteja saan. Hieno homma.

Vappuna turhauduin turkasesti, koska en oikein keksinyt mitään  mielekästä tekemistä. Vaimo kutsui tytön kummitädin vieraisille koko vapuksi, joten hänellä oli kyllä seuraa. Minä tyydyin vähän vaan katselemaan sivusta heidän touhujaan.

Tänään kaadoin pari koivua takapihalta naapurin avustuksella. Moottorisaha teki hyvää jälkeä ja puut on jo pilkottu. Fyysinen uurastus tuntuu varsinkin käsissä. Hyväähän se teki koko kropalle.

Vaimoa olen taas kironnut mielessäni, mutten ääneen. Hänen käytöksensä aiheuttaa edelleen minulle ongelmia. Ärsyttää niin hemmetisti monet hänen tekemisensä ja sanomisensa. Pitäisi vissiin osata suhtautua huumorilla kaikkeen siihen, mitä tapahtuu, eikä ottaa niin nokkiinsa. Ihmettelen, mikä minut on tehnyt näin herkäksi. En jaksa ymmärtää oikein itseäni enkä vaimoa.