Tänään oli terapeutina kanssa tosi luova kolmevarttinen keskustelu. Yritän muistella sitä tässä ja nyt. Kerroin prosessoineeni työnhakuasiaa itsehavaintoja kirjaamalla. Puhuin sisäisestä motivaatiosta ja ulkoisista motivaattoreista. Terapeutin mukaan voi erottaa kahdenlaisia seikkoja, joko tunneperäisiä tai järkiperäisiä. Hyvä suhden näille olisi fifty-fifty, jotta pysyisi jonkinlainen tasapaino. Eli jos työnantaja tuntuu epämiellyttävältä, mutta tosiasiat puhuvat sen puolesta, että työnantaja on luetettava, pisteet menevät tasan. Valinta ei voi perustua pelkkiin päätelmiin, jotka teemme punnitsemalla eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Tällöin perustelisimme päätöksen pelkillä "järkisyillä". Valintaan saavat vaikuttaa myös tunnesyyt, jotka perustuvat sisäiseen arvomaailmaamme esim. minkälaisia tunteita ihmiset synnyttävät meissä.

Toinen hyvä juttu oli se, että kun kerroin ihailevani ja kadehtivani päämäärätietoisia ihmisiä, terapeutti tarttui siihenkin aiheeseen ja antoi minulle lukemiston ja harjoitustehtäviä elämänarvoihin perustuvasta päämäärien löytämisestä. Minulla on ollut vaikea toimia pitkäjänteisesti jonkun päämäärän hyväksi. Kun on selvä omista arvoistaan, on helpompi tehdä ratkaisuja ja toimia johdonmukaisesti. Valitettavasti tunnen itse olevani usein tuuliajolla ja elämä tuntuu tyhjältä. Tässä teemassa riittää siis työstämistä.

Kolmas oivallus tuli, kun kerroin kärsiväni tärkeyden puutteesta, käytännössä tarkoitin sitä, etten tunne olevani kenellekään tärkeä ihminen. Liian harvoin koen olevani tarpeellinen kenellekään. Tällainen puute-tila on terapeutin mukaan tyypillistä masentuneelle, joka yrittää säästelemällä itseään jaksaa elää edes jotenkin, mutta itse asiassa tulee koko ajan heikommaksi. Se on eräänlainen syöksykierre, jonka voi kuulemma kuitenkin kääntää. Tästä minulla on tuoreita kokemuksia. Minulla oli eilen suuria vaikeuksia lähteä isäni luo käymään. Matkaan ei liittynyt mitään paineita, päinvastoin tiesin, että voisin tehdä hyvän työn ja päivittää isäni tietokonetta. Mutta siitä huolimatta lähtiessä iski tosi paha olo. Tällöin oli pakko toimia tunnetta vastaan ja lähteä liikkeelle. Ja hyvinhän reissu sujui ja olen voinut taas hiukan paremmin.

Summa summarum; yritän selvittää elämänarvojani ja saada deprivaatiokierteen kääntymään toiseen suuntaan.