Tänään iltapäivällä suruviesti sitten tuli, appiukko pääsi perille. Melkein koko perhe oli paikalla. Vaimo on tietenkin suruissaan. Itse en surua tunne. Mutta menetin malttini, kun vaimo sai puhelimitse tiedon ja lapsi alkoi huutaa. Kun emäntä alkoi moittia minua, heitin lasissa olleen kaljan hänen ja tytön päälle. Siitä nainen tietenkin suuttui ja käski minun häipyä. En lähtenyt mihinkään, vaan siivosin jälkeni. Pahoittelin tietenkin käytöstäni ja pyytelin anteeksi. Koin huonoa omaatuntoa koko päivän. En nukkunut viime yönä yhtään ja olin sen takia hiukan huonovointinen, mutta ei se selitä kaikkea. Minun on edelleen vaikea hillitä tunnereaktioitani. Perhe-lehdessä selitettiin, että 40 ikävuoden jälkeen miehille tulee kapinavaihe. Ehkä tämä on nyt sitä.

Kävin aamulla tytön kanssa hoosianna-kirkossa. Oli sinänsä ihan kiva laulella adventtivirsiä. Poistuimme kesken vaivihkaa, kun ehtoollisosuus alkoi. Tyttö väsyi.