Heräsin seitsemältä ja muistin, että unohdin käydä illalla varastossa laittamassa lämpöpatterin päälle, jotta perunat eivät paleltuisi. Sain hyvän syyn nousta ylös ja vetää vaatteet päälleni ja lähteä ulos. Siellä tuulee tosi kylmästi. Varastossa oli sentään vielä 3 lämpöastetta, joten vahinko ei ollut päässyt tapahtumaan.

Lueskelin hiukan juuri päivitettyjä blogeja, joista tuli kummallisen paha olo. Kirjoittajat purkavat tuntojaan niin tuskaisen tuntuisesti. Tämä nettikirjoittelu tarjoaa mahdollisuuden purkaa pahaa oloaan, mutta minä en näköjään jaksa tässä tilanteessa lukea muiden pahasta olosta. Olen hiukan hämmästynyt, että niin monet ovat jaksaneet lukea tätä minun blogiani ja antaa palautetta. Lämmin kiitos jokaiselle siitä. Yritän olla liioittelematta näitä masennusoireitani. Ja yritän muistaa, että minulla on kuitenkin ymmärtäväinen vaimo ja suloinen pikkutyttö kotona, jotka rakastavat minua, eikä minulla ole todellista syytä epätoivoon. Varsinkin kun uskon, että hyvä Jumala välittää meistä huonoinakin hetkinä.