Nyt on ilo kertoa blogini lukijoille, että vaimo synnytti eilen illansuussa terveen poikalapsen. Tuntuu hyvältä olla pojan isä, jollakin lailla sisäistä tyytyväisyyttä ja ylpeyttä rinnassa. Kun sain nyytin ensi kertaa syliini synnytyssalin keinutuolissa, olin selvästi huojentunut. Näin pitkälle on päästy. Tämä on tärkeintä maailmassa. Kaikki tv-kanavien uutiset ovat toissijaisia minulle tällä hetkellä. Nyt elän omaa elämääni.

Vaimo tietenkin joutui paljon kovemmalle, vaikka nopea synnytys oli pian ohi. Hänellä on paikat vielä hellänä. Mutta kaikki näyttää menneen ihmeen hyvin. Pelkäsin kyllä aika lailla, että tulisi jotain vaikeuksia. Mielikuvitukseni koitti keksiä kaikki mahdolliset katastrofit aina vaimon ja lapsen kuolemaan asti. Toisaalta rukoilin, että kaikki menisi hyvin. Tällainen on ihmismieli.

Nyt ei tällä hetkellä kaduta tippaakaan, että suostuin toisen lapsen hankkimiseen, jos sitä nyt hankkimiseksi voi sanoa. Varsinkin kun saimme pojan, joka on isälle kuitenkin suurempi haaste kuin tyttö. Nyt voin jo kuvitella, kuinka alan pikku hiljaa kertoa pojalle "miesten" juttuja. Mahtavaa. Ja ostaa kauko-ohjattavia autoja, veneitä ja lentokoneita noin niinkun ens alkuun.